|
|
Jehun historiaSuomessa palokunnilla on aina ollut pitkät perinteet urheilu- ja kilpailutoimintaan. Vapaapalokunta-aatteen saavutettua Suomen 1800-luvun alussa ja palokuntalaistoiminnan sen myötä laajennettua alkoivat palokunnat liittää säännöllisen urheilutoiminnan osaksi omaa toimintaansa. Monilla palokunnilla oli omia urheiluseuroja. Urheilu- ja kilpailutoiminnan oli lisäksi katsottu motivoivan ja sitouttavan vapaapalokuntalaisia aatteelliseen työhön. Sota-aikojen jälkeen 50-luvun vaihteessa heräsi ajatus säännöllisten kilpailujen järjestämisestä palokuntalaisille. Keskustelujen seurauksena kilpailutoiminta yleistyi ja erilaisia palokuntalaisille tarkoitettuja kilpailuja alettiin järjestää niin palokunta-, kaupunki-, lääni- kuin piiritasollakin. Palokuntien Suomen Mestaruus-/Jehumalja-kilpailut saivat alkunsa vuonna 1951, kun Liitin Oy:n silloinen toimitusjohtaja Herman Lindgren lahjoitti arvokkaan Jehumaljan kilpailtavaksi maamme palokuntien välillä. Luovutustilaisuutta kunnioittivat läsnäolollaan pääministeri Urho Kekkosen johdolla valtiovarainministeri ja muita valtiohallinnon edustajia. Ensimmäiseen kilpailulautakuntaan nimettiin jäseniksi palkinnon lahjoittajan lisäksi Helsingin palopäällikkö Leo Pesonen, Turun palopäällikkö Ilmari Juvakoski sekä Tampereen palopäällikkö Einar V. Nurmi. Ensimmäiset Jehumalja-kilpailut pidettiin 27. - 28.9.1952 Tampereella. Jehu-nimen alkuperä on Mako Osakeyhtiön moottoriruiskun nimestä. Erilliset moottoriruiskut olivat sen ajan palokuntien päätyökaluja. Kauppaneuvos Rich Lindgren, joka omisti aikanaan Mako Osakeyhtiön ja Oy Veljekset Kulmala Ab:n, oli tiettävästi Jehumalja-kilpailun idean isä. Hän ei halunnut julkisuutta asiassa, vaan hänen veljensä Herman Lindgren, Liitin Oy:n silloinen toimitusjohtaja ja omistaja, lahjoitti pokaalin.
Kilpailun pääpalkinto - Jehumalja - oli alkuperäisessä muodossaan aidosta hopeasta valmistettu yli neljä kiloa painava kiertopalkinto. Vuonna 2002 palkinto kasvoi lisäjalkaosalla, jonka jälkeen palkinto painaa lähes kuusi kiloa. Palkintoa on sanottu jopa 90 000 euron arvoiseksi. Upean puolimetriä korkean maljan arvellaankin olevan Pohjoismaiden arvokkain kiertopalkinto. Aiemmin Jehumaljan kierto katkesi kymmenestä kokonaiskilpailun voitosta. Näin tapahtuikin vuonna 1969, kun Säteri Oy:n TPK voitti kokonaiskilpailun kymmenennen kerran ja sai arvokkaan maljan omakseen. Joukkue kuitenkin lahjoitti palkinnon uudelleen Palopäällystöliitolle edelleen kilpailtavaksi. Vuoden 2010 sääntöuudistuksessa päätettiin, että Jehumalja kiertää ikuisesti.
Jehumalja-kilpailu oli aluksi kaksipäiväinen, mutta vuodesta 1976 se on ollut yksipäiväinen. Alun perin kilpailu koostui tieto- ja kalustokilpailusta, mutta vuodesta 2002 kilpailuun on kuulunut lisäksi taito-osuus. Tietokilpailussa kukin kilpailija laatii vastauksensa itsenäisesti sekä henkilökohtaiseen että yksikkökilpailuun. Kilpailuyksikkö suorittaa yhdessä taitokilpailun, jossa arvioidaan yksikön taitoja annettuun tehtävään ilman ajanottoa. Kalustokilpailussa yksikkö suorittaa etukäteen tuntemattomat tehtävät "kuin hälytyksen" ja käytetty aika ratkaisee tuloksen. Jehumaljalla palkitaan kilpailuyksikkö, jolla on suurin yhteenlaskettu pistemäärä kolmen eri osakilpailun jälkeen. Kilpailuissa jaetaan arvokkaiden kiertopalkintojen lisäksi sekä joukkueille että jäsenille omiksi jääviä muistopalkintoja. Vuodesta 2007 kilpailussa on ollut mukana myös veteraani-sarja, jonka kilpailu koostuu kalustokilpailusta.
Kilpailun tarkoituksena on kohottaa ja edistää palokuntien tietoja ja taitoja todellisten hälytystehtävien varalle kilpailusuorituksiin valmistautumalla. Tavoite on, että kilpailun voittamiseen tarvitaan sekä tietoa että taitoa yhdistettynä ripeään suoritukseen.
Kilpailutapahtumaan ottaa vuosittain osaa noin 35 palokuntaa ja 250 kilpailijaa sekä lähes 100 järjestelytehtävissä toimivaa. Joukon suuruus ja tiivis palokuntahenki on eräs osoitus Palokuntien Suomen Mestaruus-/Jehumalja-kilpailuiden arvokkaista perinteistä ja kilpailun nykypäivän haasteista ja vaativuudesta.
|
